Einschatz 27.3.1992 - 30.11.2014 † ♥

"Auringonlasku purppuroi jo taivaanrannan.
Ylhäältä poutapilvestä kuuluu kaukaista kavionkopsetta.
Sateenkaarta pitkin laukkaa Harmo Harmaasilmä, siniset siivet selässään."



 Tänään taivaalle syttyi yksi tähti lisää.


Monet lukijoista varmasti muistavat Einon, Sonjan puoliveriruunan.
Tallin lempeä jätti ja viisas johtaja, joka piti aina tarkkaa huolta laumansa jäsenistä.


Nyt tallin kuningas on siirtynyt ikuisille laitumille, jatkaen laumansa huolehtimista suojelusenkelinä.

 Luotettava, ymmärtäväinen ja rauhallinen Eino opetti melkein 23 vuotta kestäneen elämänsä aikana monille ratsastuksen ja hevostelun ihmeellistä maailmaa. Varmassa selässä arimmatkin rohkaistuivat lempeiden silmien kertoessa, ettei ole mitään hätää.

Muistan, kun olin pieni ja kävin vielä ratsastamassa Sonjan Emmi-shettistä. Yhtenä kertana Emmi ei ollutkaan kotona tallissa, joten Sonja heitti minut suurempaakin suuremman Einonsa selkään.
Olin yhtäaikaa aivan kauhuissani, ja ylettömän ihastuksissani. Sonja liinasi meitä pellolla, ja muistan ajatelleeni vain että eikö tämän hevosen kaula lopu ikinä. Olin todella ylpeä tilanteesta, sillä en ollut koskaan ratsastanut yhtä suurella hevosella kuin upea tumma Eino! Vaikka tästä on kauan, muistan tuon tunteen ja hetken vieläkin aivan kirkkaasti.

Pikkuinen Kaisa & iso Eino :'3

Kaisa

Kaisa

Kaisa

Minä

Minä

Minä

Laura

Laura

 Opetusmestarin tyynen kuoren alla piileksi kuitenkin Ypäjäläisen kasvatin kyvyt.

Eino lähti joksikin aikaa Kiteelle ratsastustuntikäyttöön opettamaan yhä uusia ratsastajia. Kotiuduttuaan syksyllä 2012 se jatkoi omien ratsastajiensa opastamista.
Syksyllä ja talvella myös Sonja ratsasti Einolla sen minkä ehti, mutta kevään ja kesän 2013 aikana tapahtui jotain ihmeellistä.

Alettiin nimittäin yhdessä Sonjan kanssa toden teolla treenata hänen ja Einon yhteistyötä. Auttaessani parhaani mukaan Sonjaa löytämään Einosta juuri ne oikeat nappulat, pääsin samalla seuraamaan lähietäisyydeltä, miten tuosta parista kasvoi ja kehittyi uskomattoman hieno ja saumaton ratsukko. Eino pääsi vielä vanhoilla päivillään näyttämään kykynsä, ja voi että miten se nautti! Siitä oikein huokui onnellisuus ja ylpeys kun se pääsi tekemään oikeasti kunnolla töitä. Koko hevonen oli kuin uudesti syntynyt.

Kehityksen rinnalla sain todistaa myös yhtä hienoimmista ja lujimmista ihmisen ja hevosen välisistä siteistä, mitä olen koskaan nähnyt. Nämä kaksi olivat kuin luotuja toisilleen, luottamus ja sielujen yhteys oikein huokuivat ulospäin.

Kaikkein parasta, mitä Einosta minulle jää mieleen, on sen kanssa koetut muistot. Suurimpaan osaan omia hevostelumuistojani liittyy aina Sonja ja Eino.

Tahdon omistaa tämän postauksen Sonjan ja Einon yhteiselle muistolle sekä kunnianosoituksena ja kiitoksena mahtavalle hevosystävälle.

Kiitos kaikesta, upea ainutlaatuinen Eino.
Olet aina sydämissämme.
♥

Postauksen kuvat © minä, Sonja, Kaisa, Laura sekä Veera R.